Marieholm IF remppa jatkuu

Sitten viimeisen remonttipostauksen on vierähtänyt tovi.

Viimeksi työn alla oli vanhan kontaktiliiman irrotus kyljistä. Ja se oli kyllä totuudenmukaisesti kaikkein ärsyttävintä hommaa, mitä olen koskaan tehnyt. Psyykkisestikin melko rasittavaa, koska kaikessa suojavarustuksessa edettiin neliösentti kerrallaan käsillä hieroen. Kolmet kumihanskat sain hangattua puhki ja samalla koitin karhunkieltä, erilaisia harjoja, sikliä, hiekkapaperia, mutta homma eteni parhaiten ihan käsin. 

Se homma tuli sitten kuitenkin ajan kanssa valmiiksi ja lopputulos oli itseä tyydyttävä. Sen jälkeen vuorossa oli tiivistettävien kansihelojen irroitus. Sieltä lähti irti keulakaide, kaidetolpat ruffin takaseinään asti, genuan jaluskiskot, ikkunat sekä katon tartuntakahvat.

Hävityksen kauhistus

 Näin päästiin käsiksi myös ruffin katon vaurioon, joka oli paapuurin puolen katolla tartuntakahvan keskikohdalla. Katto oli noin kämmenen kokoiselta alueelta iskun voimasta painunut sisään, tartunkaide oli vääntynyt ja myös sisäkatossa näkyi alue, joka oli tullut puoli senttiä sisään. Kyseessä oli ollut siis ihan kunnon tärsky, koska vauriot olivat tätä luokkaa.  

Painunut kohta hiottiin huonosta paikkauksesta, irtotavarasta ja siistittiin paklausta varten. Täyttö tehtiin lasikuitupakkelilla, koska epoksin päälle ei topcoat ota kiinni. Sisäpuolelta murtunut katon kohta "liimattiin" epoksitäytteellä ja "tunkattiin" sopivalla pattingilla korotuspuristukseen. Sisäpuolelta katto ei kuitenkaan näyttänyt siltä, että sinne olisi päässyt vettä vaurioittamaan rakennetta.

Lasikuitupaklattu ja hiottu

Kun ulkopuolen täyttö oli tehty, pinta hiottiin ja päälle vedettiin mallin mukaan sävytettyä topcoatia. Sitä Helsingissä tarjoaa Decoväri Aleksiskivenkadulla. Vein sinne yhden avotilan luukuista malliksi ja tekivät kilon valmista topcoatia, jolla sitten kaikki paikkaukset hoidettiin. Aikaansaatu sävy oli oikein onnistunut vaikka koko kansi on alkuperäisestä luonnollisesti haalistunut.

Genuan kisko ennen sikaflexin lisäämistä ja kiinnitystä

Näiden hommien lomassa tehtiin myös helojen läpivientien kosteussulku epoksilla. Genuan kiskoihin oli hankittava uudet pultit ja myös kaidetolppien kiinnityspulteista osa uusittiin hapettumisen takia. Genuan kiskojen pulteista kolme oli myös katkenneita, joten uusiminen tuli todella tarpeeseen.Tiivistys tehtiin sikaflexillä, vaikka jotkut suosittelevat hommaan erityisesti butyyliteippiä.

Sisällä päästiin sitten maalaus ja liimaushommiin. Alunperin IF:ssä sisäpuolen verhoilua on ollut myös jalkatilan kyljissä, mutta itse ajattelin vain maalata laidat uudella valkoisella topcoatilalla ja jättää ne sellaisena näkyviin. Siten päädyttiin vetämään kaikki verhoilematon pinta luonnonvalkoisella topcoatilla. Kaikki maalaukset eivät onnistuneet täydellisesti vaan pitkästä maalausajasta johtuen osan satsien kovettajat eivät jakaantuneet tasaisesti. Siinä kannattaa olla tarkkana, meillä hyväksi osoittautui maalikaupan mitta-astiat sekä kovettajalle lääkemittaruisku. Näin tarkka prosenttimäärä saatiin aina oikein ja seosta opittiin sekoittamaan myös maalauksen lomassa säännöllisesti, jolloin kovettaja jakaantuu tasaisesti kaikkialle.

Liimattua sisäseinän katetta

Sisäseinien uuden katteen liimaukseen sain avuksi kaverin, joka oli tehnyt samanlaisen projektin omalle veneelleen. Siitä oli korvaamaton apu, koska tällaiseen projektiin ryhtyessä homman vieraus on suurin vihollinen. Se muodostaa tehtävästä härkäsen, joka helpottuu heti kun pääsee kokeneessa seurassa hommassa käyntiin. Uusi matto oli ohuempaa kuin vanha, mutta pinnaltaan miellyttävää ja helppoa käsitellä. Itse liimaus on kuitenkin keskittymistä vaativaa, ja kannattaa kuivaharjoitella. Me saimme kaksi suurinta ja vaikeinta vuotaa seinään ilman suurempia hukkapaloja, mutta hermoja repivää touhua tuo liimaaminen kyllä on. Käytimme reilusti liiman ohenninta, joka auttoi merkittävästi levitystä ja sai myös lopputuloksesta tasaisen. Vielä on kuitenkin kuusi palaa liimaamatta. Katsotaan miten kesä tästä etenee.

Tässä vaiheessa projektia halusin korottaa keulapiikin punkkien tasoa kymmenellä sentillä, koska silloin niiden leveys kasvaa ja alapuolen lokeroiden tilavuus kasvaa samalla. Olen jo katsonut Cipax-yrityksen kautta sopivaa vesitankkia jonka ajattelin sijoittaa keulapunkan alle. Se vaatii kuitenkin jonkin verran korkeutta. Irrotin siis rälläkällä vanhan laminaatin palaset, joihin punkan vaneriset pohjat oli aemmin niitattu.

Sisäpohjan topcoat vedetty, edessä juuri laminoidut punkkien alatuet.

Uudet tuet tein puusta, laudasta sahasin sopivaan profiiliin kyljen muotoa vastaamaan ja laminoin katkokuitumatolla kiinni kylkeen. Homma onnistui hyvin ja tuet maalattiin vielä topcoatilla yli. Punkkien paino ei kuitenkaan lepää yksin näiden sivutukien varassa vaan myös lokeroiden pystylaipioiden ja sisäänpäin kaartuvien kylkien päällä, kun vanerit sahataan muotoonsa. Tukien uusimisen myötä koko keulaosan vaneriosat menivät kuitenkin myös uusiksi, koska pystytuet jäävät kymmenen senttiä liian mataliksi ja päällilevyt liian kapeiksi, kun leveyttä tulee lisää. Uutta tiikkivaneria saa kuitenkin muutamasta paikasta. Laajin valikoima lienee tuolla Lahdessa sijaitsevassa Träimportissa, joka myy eripaksuista venekäyttöön tarkoitettua tiikkivaneria.

Helat kiinnitettiin takaisin ennen maton liimausta. Aiemmassa postauksessa kerroin alavantin kiinnityshelan uusimisesta ja sellaiset hankittiin. Mitään vastaavaa kunnollista ja kestävää helaa ei kuitenkaan löytynyt valmiina vaan teetin ne mittojen mukaan Espoon erikoishitsauksessa Kirkkonummella happoteräslevystä. Laatu oli hyvää ja mitat täsmäsivät annettuihin. Myös ne pultattiin ja tiivistettiin muiden kaidehelojen ja kiskojen kanssa kanteen kiinni. 

Ikkunat olivat jonkinasteinen murheenkryyni, kun halusin uusia kaikki mahdolliset tiivisteet, jotka olivat kaikki sen reilu 40-vuotta vanhoja. Vastaavaa kumitiivistettä ei kuitenkaan löytynyt Etrasta eikä muistakaan pk-seudun kumiliikkeistä. Olin jo laittamassa sinne solukumisia vastineita väliin kunnes otin sitten yhteyttä Tanskaan Erteciin, joka tekee vielä myös uusia ikkunoita IF-veneisiin. Heiltä sain vinkin, että HR-parts tuottaa kuitenkin edelleen samoja tiivisteitä metritavarana, joten sain tilattua uudet tiivisteet. 

Niiden pätkiminen oli taas hermoja raastavaa, koska tiivisteen täytyy olla juuri oikean mittainen, että päät saa liimattua tasaisesti toisiinsa. Joku kokenut ikkunantiivistäjä olisi varmasti nauranut partaansa sähläystäni seuratessaan. No tulevaisuuden projekteissa tiivisteen katkominen menee kuitenkin jo helpommin. Liimasin kontaktiliimalla sopivat palaset karmeihin kiinni, mutta tiivisteen ja laidan väliin en laittanut mitään liimaa, vaikka aiemmat oli selvästi liimattu kiinni myös veneen seinään. En usko, että se oli kuitenkaan ollut niinkään tiiveyden takia kuin asennusta helpottamaan. 

Kävin sitten ruuvaamaan karmeja, mutta koska olin yksin matkassa, jouduin hieman taiteilemaan. HR-partsin sisätiiviste on 3 milliä paksumpaa kuin vanha ja koska minulta puuttuivat apukädet painamaan karmia ulkopuolelta, jouduin käyttämään väliaikaisia pidempiä ruuveja karmin "vetämiseen" lähemmäksi, minkä jälkeen sain varsinaiset ruuvit paikoilleen. Lopputulos oli yllättävän hyvä, ja nyt odottelen vain kunnon sadetta tai kunnon tuulta, että päästään katsomaan miten ne pitävät vettä, kun sitä tulee ämpärikaupalla ja kunnon paineella. Ikkunan kuuluu olla tiivis, vaikka sen päälle heitettäisiin puoli kuutiota kerralla. Sellaisia olosuhteet avomerellä välillä voivat olla.

Veneen sisäpilssi oli myös tarkoitus tiivistää ennen vesillelaskua ja se maalattin kahteen kertaan Hempelin Light primerillä. Alunperin olin ajatellut tehdä maalauksen halvemmalla Teknoksen vastaavalla pohjamaalilla Inerta 5:lla, mutta K-rauta vitkasteli niin paljon tilauksen hoitamisessa, että ostin Motonetistä Hempeliä. Vielä viimeisessä maalauksessa onnistuin kaatamaan maalipurkin veneen pilssiin, mutta vaikka tietysti ärräpäät tärisivät, kun makasin polvet ruvella huonossa asennossa kauhomassa liikaa maalia pilssistä purkkiin, se oli toisaalta paras paikka jonne purkki saattoi kaatua. Kun kaikki ylimääräinen saatiin kerättyä ja levitettyä, sitä oli taatusti joka paikassa ja vielä hyvin peittävä kerros.

Vene vielä ilman vahaa ja ikkunoita.

Ulkopuolelta vene vahattiin Autoglymin vahoilla mutta pohjaan ei tänä vuonna koskettu, koska vastaisuudessa olisi mukava tehdä kunnon pohjanputsaus, johon ei tänä keväänä ollut ajanpuutteen takia resursseja lähteä. Vastaisuudessa kylkien kiillon palauttamisessa olisi myös mukava kokeilla myllyttää niitä hankaustahnalla ja kunnon tehokkaalla kiillotuskoneella. Katsotaan jos siihen päästäisiin ensi keväänä.

Vene laskettiin veteen ja nyt se odottaa siirtoa Helsinkiin kotisatamaan. Ulkoa vene näyttää ihan oikealta IF-veneeltä, mutta sisukset puuttuvat täysin. :) Tänä kesänä ehdin ehkä ruuvata joitakin vaneriosia paikoilleen, mutta uusien osien muotoon sahaaminen ja ruuvaaminen jäävät vielä ensi talvehtimisen ajalle. Tänä kesänä purjehditaan kevyellä päiväpurrella.

Kelluva vene, tyhjä mieli.

Tällaista projektia harkitsevalle voin sanoa, että kannattaa ruveta, mutta ajankäytön vuoksi kannattaa vene saada mahdollisimman lähelle, jotta pendlaamiseen käytettävän ajan voi käyttää itse projektiin. Meillä matka veneelle kesti tänä keväänä tunnin suuntaansa ja tämä oli projektin suurin rajoittava tekijä.

Jatkoa kuitenkin seuraa...