Ihminen elää elämäänsä päivästä toiseen. Käy koulussa, käy töissä, käy kaupassa, käy harrastuksissa, menee kotiin, tekee ruuan, menee nukkumaan ja sama rumba alusta. Hän kohtaa päivänsä aikana valtavasti erilaisia asioita, jotka vaativat suhtautumista. Miten toimin, kun eteeni tulee tällainen tilanne. Suurin osa arkisista tilanteista menee kuin vettä vain, mutta aina välillä tulee vastaan jotakin normaalitilanteesta poikkeavaa, joka kyseenalaistaa aiemman suhtautumisen ja vaatii sopeutumista.
Sosiologiassa käytetään totunnaistumisen käsitettä sellaisille käytännöille, jotka saavat pysyvän muodon ja joita toistetaan joko yksilöiden toimesta tai vastaavasti yhteisöjen toimesta. Tämä totunnaistuminen on sosiaalisen toiminnan perusta, koska jos joka ikinen valinta ja toiminto päivän aikana pitäisi joka kerta keksiä uudestaan se olisi aivan valtavan raskasta.
Tähän törmää kaikkein selvimmin kun muuttaa hetkeksi ulkomaille. Kaikki se mikä aiemmin oli itsestäänselvyyttä ja hoidettu sillä tutulla turvallisella tavalla, joudutaan keksimään uudestaan tai vähintään opettelemaan uudestaan. Täällä Ruotsissa nyt käytännöt eivät edes juurikaan poikkea Suomesta, mutta silti sopeutuminen uuden yhteisön tavoille vaatii melko lailla energiaa. Tottakai mikäli muuttaa tuttuun paikkaan se saattaa helpottaa yhteiskuntaan sopeutumista, koska silloin pystyy ennakoimaan sentään elinympäristöään eikä siihen tarvitse uhrata energiaa.
Tässä vaan huomaa rutiinien merkityksen. Kun rutiinit viedään ihmiseltä vedetään samalla matto alta. Kaikki se minkä turvin arki pidetään pystyssä, joudutaankin yhtäkkiä korvaamaan jotenkin. Smaanlaiseen tilanteeseen ihminen joutuu esimerkiksi tulipalon jäljiltä, kun kaikki arkipäivän työkalut täytyy korvata.
Mutta heti kun ensimmäiset rutiinit ilmaantuvat, elämä rauhoittuu. sanonta että elämä asettuu uomiinsa, on äärimmäisen kuvaava, juuri sen takia, että rutiinit saavat ihmisen toimimaan. Heti kun pystyy seuraamaan jotakin tiettyä toimintamallia tai suositusta jossakin tilanteessa, niin se antaa varmuutta ja vapauttaa energiaa muihin haasteisiin.
Tässä on myös se jännä puoli, että heti kun elämä rutinoituu lisää ihminen alkaa samantien etsiä uusia haasteista. Hän suuntautuu koko ajan pois päin rutiineistaan ja hakee uusia haasteita, jotka vaatisivat uudenlaista asennoitumista ja suhtautumista. Kulttuurishokki ja uuteen paikkaan sopeutuminen saattavat tuntua haastavilta juuri sen takia, että se on kuin yliannostus haasteita. Liian paljon uusia vaikutteita ladattuna yhteen kertaan. Sitten ihminen alkaa suodattaa noita haasteita, löytää niihin ratkaisuja ja suuntautuu koko ajan ulospäin kohti uusia haasteita.
Minä väitän, että ihminen on addiktoitunut oppimiseen. Hän kaipaa koko ajan uusia haasteita, nekin ihmiset, jotka urautuneina makaavat sohvallaan joka päivä töiden jälkeen katsoen tv:tä kaipaavat haasteita, mutta eivät osaa suuntautua niitä kohti. Kun haasteita sitten pääsee maistamaan, ei enää halua sitä samaa ennakoitavaa elämää, vaan tulee tietyllä tavalla rippuvaiseksi uutuudesta. Ihminen haluaa kehittyä ja haastaa itseään.
Varmasti tuon täältä Ruotsista jotain mukanani kotiin. Tietysti kunnon cosmopoliitti hyödyntää eri kulttuurien vaikutuksista juuri sen, mikä sopii hänen omaan elämäänsä ja minkä hän kokee olennaiseksi.