Tuesday, May 05, 2009

Take Action!!!!

Satuin tässä lukemaan erästä opiskeluihin liittyvää kognitiivisen psykologian kirjaa, jossa eritellään erilaisia ihmisten ajattelumalleja sen perusteella miten he pystyvät huomioimaan kolme asiaa; tunteensa, ajattelunsa ja toiminnan:

1. Ajattelevan ja tuntevan mallin edustajat ovat monesti hyvin huomaavaisia, uteliaita ja nokkelia ja kokevat tilanteet ja ihmiset hyvin voimakkaasti. Muiden huolet saavat heidät välittämään ja samaistumaan. Heillä saattaa olla voimakkaita intohimoja, mutta samanaikaisesti he ovat turhautuneita, eivätkä osaa panna tavoitteitaan täytäntöön. Organisoitu päätöksen teko ei ole heidän vahvin puolensa, vaan he saattavat useasti juuttua tunteelliseen jossitteluun. He tarvitsevat apua tavoitteidensa havaitsemisessa ja oikeanlaisen toiminnan löytämisessä. Osatavoitteiden määrittely ja siirtyminen toimintaan tuottaa heille ongelmia.

2. Tuntevan ja toiminnallisen ajattelumallin edustajat reagoivat hyvin vahvasti tunteella joihinkin tilanteisiin. He ovat usein lämpimiä ja avoimia ja luottavat toisiin ihmisiin. Voimakkaat tunnereaktiot synnyttävät heissä kuitenkin impulsiivista toimintaa, joka saattaa aikaansaada hyvin rajuja seurauksia. Ajattelun puute näkyy heidän tavoitteiden asettamisessaan ja he tarvitsevat erityistä apua omien ajatustensa tiedostamisessa ja muiden ihmisten tavoitteiden ja merkitysten ymmärtämisessä. He ovat usein ylitunteellisia eivätkä osaa säädellä tunteidensa merkitystä toiminnalle.

3. Ajattelevan ja toiminnallisen mallin edustajat ovat usein peräänantamattomia ja määrätietoisia; he haluavat saada asioihin vauhtia ja saada tulosta aikaan. Samalla heiltä kuitenkin puuttuu omien ja toisten tunteiden arvostaminen, ja ovat siksi usein kärsimättömiä eivätkä omaa kykyä sympatiaan tai välittämiseen. He tarvitsevat apua tunteidensa havaitsemisessa.


Itse koen edustavani tuota ensimmäistä. Tai sanotaan, että se osuu lähimmäksi omaa fiilistäni omista kehittymisen tarpeista. Ehkä noista malleista voi jokainen löytää joitakin piirteitä itsestään, mutta kysehän on ideaalityypeistä eikä niinkään tyhjentävästä erittelystä.

Samassa kirjassa käsiteltiin myös osuvasti sitä missä määrin ihminen kokee hallitsevansa omaa elämäänsä. Uskooko hän että hänen elämäänsä ohjaa esimerkiksi yhteiskunta, kohtalo, sattuma tai vaikkapa onni, tai että elämä vain tapahtuu heille. Silloin hän voi vain heittäytyä virran vietäväksi ja antaa elämän tapahtua ja yrittää sopeutua vallitseviin olosuhteisiin parhaansa mukaan.

Mikäli ihminen uskoo, että hän itse hallitsee ja kontrolloi omassa elämässään esiintyviä asioita, niin hänen on myös helpompi vaikuttaa tulevissa valinnoissaan toivottuihin lopputuloksiin. Paitsi että he pystyvät vaikuttamaan toiminnan päämääriin heidän asennoitumisensa ruokkii myös tulevaisuuden onnistumisia ja avointa asennetta uusia mahdollisuuksia kohtaan. Ja mikäli tällaista henkilöä kohtaa vastoinkäyminen, niin hänen on helpompi löytää omasta toiminnastaan vastoinkäymiseen johtaneita syitä ja suuntautua rakentavasti tulevaisuuteen.

Toisaalta itsestäni kyllä tuntuu, että niin määrätietoisen menestyvältä kuin tuo jälkimmäinen vaihtoehto kuulostaakin, niin se hukkaa jotakin inhimillisyydestä. Ihminen ei ole nimittäin huippuunsa optimoitu ja viritetty kone. Ihmisen suuntautuminen rakentavasti kaikessa toiminnassaan voi myös aikaansaada suorittamisen pakkoa ja toisaalta ehkäistä spontaania toimintaa, joka kumpuaa hetken mielijohteesta.

Balanssiahan tässä etsitään. Mutta ehkä enemmän kuin spontaania toimintaa voisin tavoitella toimintaa ylipäätään. :) Toimintaa, joka olisi joskus spontaania ja joskus kumpuaisi kauan kituneista suunnitelmista ja toteutumattomista unelmista.

Mutta ei liikaa suunnittelua, koska:

Life is what happens to you, while you're busy making other plans. - John Lennon

No comments: