Monday, April 12, 2010

Maalaisjärjen anti

Monilla ihmisillä on vaikeuksia pitää elämän eri elementit ja toiminnot omissa konteksteissaan. Jotkin asiat saavat liian suuren roolin elämässä ja toiset tuppaavat unohtumaan kokonaan. Välttämättä tämä ei aiheuta mitään haasteita, mutta silloin kun elämän perusedellytykset horjuvat ihminen saattaa hakea tukea rutiineista ja tiettyjen asioiden ennakoitavuudesta. Silloin konkretisoidaan pieniä askelia. Baby steps.

Olen tuota miettinyt ihmisen elämänhallinnan ja tarkoituksenmukaisuuden kokemuksen kautta ja mietin, että johdonmukaiselle elämän järjestämiselle on selkeä tilaus, joka tukee esimerkiksi mielenterveyttä ja antaa ihmiselle kokemuksen, että hän hallitsee omaa elämäänsä.

Masentunut ihminen saattaa esimerkiksi masennuksestaan huolimatta herätä aamulla, nousta sängystä, pukeutua huolellisesti ja laittautua, vaikka ei uskaltaisi astua ulos ovesta. Tämä prosessi antaa hänelle kuitenkin hallinnan tunnetta, että masennuksestaan ja sen hallitsevuudesta huolimatta, hän pystyy vaikuttamaan ainakin johonkin asiaan elämässään ja elämään ”ihmisarvoista” elämää.

Perustavan tapakasvatuksen yksi suuria teemoja on oppia toiminnan reunaehtoja, mitä on suotavaa tehdä missäkin ja miten. Eri toiminnoille erotellaan oma paikkansa ja aikansa. Vaikka monet noista säännöistä vaikuttavat puhtaasti mielivaltaisilta ja yksinkertaisesti rajoittavilta, niin niille on selkeä tilaus. Olen huomannut, että jotkin yksinkertaiset toiminnan periaatteet ovat omiaan helpottamaan ainakin omaa elämääni ja vaikka nämä ovat tarkemmin ajatellen jokseeenkin samoja, joita kolmivuotiaalle opetetaan, niin niiden positiivinen vaikutus ei ole mihinkään kadonnut aikuistenkaan elämässä. Nämä ovat siis itselleni toimivia ja saattavat siis olla toisille suorastaan mahdottomia.

1. Selkeä unirytmi: yöllä nukutaan ja päivällä toimitaan. Minä tapaan repiä itseni vaikka väkisin kuudelta sängystä ja pakottaa liikkeelle. Unen laatu paranee, kun ei nuku liikaa ja toisaalta merkittävämpi tekijä on se tunne joka syntyy, kun pystyy pakottamaan itsensä ylös. Kun huomaa, että kello yhdeksään mennessä on saanut vaikka mitä aikaiseksi, niin tulee huima pystyvyyden tunne.

2. Selkeät ruokailuajat; syödään selkeät ateriat ajallaan, ei mussuteta kahvia ja leipää. Tämä on paitsi ruuansulatuksellisesti terveellistä, se myös pitää selkeät tauot työnteossa ja muussa toiminnassa. Yhteinen ruokailutilaisuus on tapa hiljentyä ja tyhjentää pää epäolennaisesta.

3. Töitä tehdään silloin kun on työaika, niitä ei tehdä kokoajan. Vaikka työaika olisi liudentunut, niin ihminen ei voi pysyä terveenä, mikäli työasiat pyörivät päässä 24/7. Pää on syytä tietoisesti tyhjentää silloin kun siirrytään vapaalle. Rentoutumisharjoitukset ja työhön liittymättömät sosiaaliset suhteet toimivat tässä hyvin. Perheen yhteinen ruokahetki on omiaan viemään huomion työmurheista.

4. Sängyssä ei tehdä muuta kuin nukutaan ja harrastetaan seksiä. Siellä ei syödä, tehdä töitä tai opiskella, katsota telkkaria tai lueta. Noita toimintoja varten on oma paikkansa ja sille on selkeä tilaus miksi sänky pyhitetään nukkumiselle. Töitä tehdään pöydän ääressä ja ne jätetään sinne (myös henkisesti) nukkumaan mennessä, ruoka syödään pöydän ääressä, niin sitä ei tule syötyä kokoajan, kirjaa luetaan nojatuolissa tai sohvalla, niin ei tule maattua sängyssä koko päivää. Mutta ennen kaikkea unenlaatu paranee, kun sänky yhdistyy ihmisen elämässä vain nukkumiseen.

Joku saattaa nyt älähtää, että tuo rajojen asettaminen ja itsensä valvominen antavat vain keinotekoisen hallinnan tunteen, jolla ei ole mitään tekemistä aidon tasapainon kanssa. Minä vastaan, että vaikka eri elementtien erottaminen ei tulisi ihmiselle täysin luonnostaan, niin se loppujen lopuksi vahvistaa hänen luontaista tarvettaan jäsennellä asioita ja saavuttaa selkeä kuva hallitsevasta tilanteesta. Vaikka sen eteen pitäisi tehdä erikseen töitä, niin tuon työn tuloksena saadut onnistumisen kokemukset lisäävät myös sopeutumista laajempiin elämänlaatuun ja harmoniaan liittyviin oppimisen haasteisiin. Kun elämä on pääpiirteissään jäsennellympää, niin arkisten asioiden hallitsemisesta vapautuu energiaa, jonka voi kohdentaa sinne missä sitä tarvitaan ja pyrkiä paremmin saavuttamaan tasapainoisen elämän.

On paljon ihmisiä, jotka eivät noudata edellä mainitsemiani asioita ja kokevat elävänsä täyttä elämää, ja kuten sanottua se oli minun henkilökohtainen listani. Sanoisin kuitenkin, että ihminen hakee hallinnan kokemusta tavalla tai toisella ja silloin kun oma elämä tuntuu olevan hallitsemattomassa kaaoksessa ja ettei mikään mene suunnitellusti, niin noiden yksinkertaisempien asioiden noudattaminen voi yllättävästi auttaa jäsentämään ajatuksia myös niistä asioissa, joiden hallitsemiseksi täytyy tehdä enemmän töitä.

Tyhjä puhe terveistä elämäntavoista on jokseenkin sanahelinää, jos se ei konkretisoidu periaatteiksi, jotka saavat elämässä pysyvän luonteen. Rutiinit eivät ole jäykkistelyä tai kaavamaista normien noudattamista, vaan ihminen tarvitsee jonkinlaista säännönmukaisuutta tullakseen maailman kanssa toimeen. Muuten lähtee mopo käsistä. Voi elää impulsiivista ja kokevaa, rikasta elämää vaikka ottaisi aamulla vitamiinit ja kalanmaksaöljyn. Kyse on siitä, että elämässä on jotakin helposti ennakoitavaa, niin on helpompi keskittyä niihin asioihin, joita ei ole voinut ennakoida.

2 comments:

Sane said...

Niin totta, että sänky pitäisi pyhittää vain nukkumiselle, mutta eih, en halua luopua siitä työpisteenäni. Pitäisi kai opetella. Niin kuin myös säännöllinen unirytmi ja ruokailurytmi ja ja ja...Mitä jos rutiinit ja jäsenteleminen vain ahdistavat?

M-kulkija said...

Älä ota rutiinia vaatimuksena vaan mahdollisuutena.

Mutta niin kuin sanottu, jokainen joutuu itse vastaamaan itselleen siihen mikä määrä rutiineja parantaa elämän laatua ja helpottaa elämistä ja missä vaiheessa se menee yli.

Mulle itelle noi mainitsemani asiat helpottaa elämää. Niiden tavoittelu ei oo aina helppoa ja pitää myös osata antaa itelleen anteeksi, ettei niihin tietenkään kokoajan pysty, mutta elämää ohjaavina tavoitteina noi on mulle toimivia ja tervehdyttäviä.