Uuden elämän kevät

Kevät on ollut kiireisempää kun osasin taas uumoilla. Toisaalta nyt on jotenkin ollut myös sellainen olo, että ihan kuin olisi pientä kevätuupumusta, vaikka tämä vuodenaika onkin itselle paras kaikista. Onhan tästä kevään koittamisesta ollut sellaisiakin tutkimuksia, että pohjolan pitkään hämärähetkeen liittyvä sininen valo on parasta ihmisen piristämisessä ja nyt kun valkoinen kirkkaus meidät ympäröi, se ei ole mitenkään yksiselitteisesti piristävää. Itsemurhalukematkin ovat keväisin koholla. Tähän vuodenaikaan liittyy myös monien aktiviteettien tiivistyminen ja kasaantuminen, ihminen voi vahingossa jäädä kevään jyräämäksi.

Sitä kannattaa ihan tietoisesti yrittää ehkäistä. Itse tein silloin muutama vuosi sitten kokeilun, että yritin tavoittaa itselleni seesteisemmän kuukauden, elokuun, tunnelmaa tässä maalis-huhtikuussa. Siinä oli se idea, että kun elokuussa kesä on jo kypsymässä päätökseensä ja sellainen kiihkein kesästressi on helpottanut, on melko leppoisa olotila ja lähinnä fiilistelee viipyvää lämpöä. Mikä sitä nyt kenellekin on se leppoisin kuukausi, siihen tunnelmaan voi yrittää päästä myös näin kevään pyörityksessä.

Meillä suunnitellaan keittiöremonttia. Se on virkistävää ja antaa jotain suunnittelemista ja lupauksen käytännön askareista kun pääsee purkamaan vanhaa ja rakentamaan uutta. JEE. :) Olen itse aina fiiliksissä kun saan jonkin projektin johon paneutua, suunnitella ja sitten toteuttaa. Se toteuttaminen on omalla kohdalla se jännittävin juttu, kun tykkään tehdä käsillä, mutta toisaalta rempat eivät ole koskaan mitenkään helposti ennakoitavia projekteja, niin siinä pääsee sopeutumaan yllättäviinkin tilanteisiin. Harrastelijan epämukavuusalue, mutta antoisa sellainen. Pistän tähän muutaman kuvan projektin alkutilanteesta. Joku päätön pyökin rakastaja tämän nykyisen on joskus kasannut, mutta nyt haetaan jotain valoisampaa ja kontrastikkaampaa ratkaisua, ja ennen kaikkea lisää lasku- ja säilytystilaa. Vanha keittiö on muuten myynnissä, jos kiinnostaa.

Ehkä tässä on myös jonkinlainen elämäntilanteeseen liittyvä kypsyminen käsillä, kun meille on kesällä syntymässä lapsi. Itse sitä näemmä prosessoi jonkinlaisella valmistautumisella, mikä omalla kohdalla tarkoittaa luontevasti keittiöremonttia. Sitten syksyllä on varmasti kädet täynnä muuta ajateltavaa, ja on mukavampi lämmittää sitä vellikulhoa uudessa keittiössä. Ja tässä vaiheessa myös asennoituu, että kun suuria reissuja ei nyt ole lähiaikoina tiedossa tämän elämänmuutoksen seurauksena, niin luonteva projekti löytyy täältä kodin sisältä. Tuleva isä tässä pohtii elämänsisältöään ja itsensä toteuttamista. Vielä pitäisi tietenkin lukea muutama kirja aiheesta helpottamaan mahdollista kipuilua. Teoria ennen käytäntöä. ;)

Remppaamiseen taivuttavat myös koiran kolttoset, kun se on huurupäissään remunnut pitkin ja poikin ja olohuone-eteisakselilla ei enää juuri ehjää listan pätkää löydy ja mööpelit ovat myös kokeneet kovia. Ehkä se on kasvattanut meitä jollakin lailla välittämään tuosta vilpittömän hyväntahtoisesta mutta turhautumisen riivaamasta luontokappaleesta. Sillä on yksin ollessa näköjään taipumus sellaiseen henkeen, jota kuvaa hyvin pohjalainen sanonta: "Pirelkää musta kiinni, notten mä revi rahojani." Olisi joskus mukava nähdä miltä sen päiväohjelma täällä kotosalla näyttää kun muu porukka on työmaalla. Ehkä se on jotain tällaista.

Tässä nyt totutellaan ajatukseen, että jos kaikki menee hyvin, meitä olisi täällä syksyllä sitten neljä. Mitähän kaikkea se tuo sitten mukanaan, siitä tulee varmasti tännekin jotain rustattua.