IF-veneen remontin alku

Lupailin yksityskohtaisempaa kuvausta tuosta IF-veneen remontista, joka on työn alla.

Alla näkyvissä kuvissa näkyy tuo kunto, jossa vene kun se ostettiin. Puuosat olivat kohtalaisen hyvässä kunnossa eikä veneestä löytynyt mistään puolelta mitään homeeseen viittaavaa. Sisäkyljissä olevat vinyylimatot olivat kuitenkin melko tummuneet ja kulahtaneet, samoin kuin lattiassa oleva alkuperäinen muovimatto.

Ensin vene tyhjennettiin kaikesta irtilähtevästä tavarasta. Purjeet, patjat ja kaikki irtaimisto tuotiin pesua ja tuulettamista varten kotiin. Kerrostalokolmion ullakkohäkki on kovassa käytössä.

Tyhjentämisen jälkeen alkoi sisustuksen purku. Tiikkivanerit on IF-veneissä liitetty toisiinsa näkyviin jäänein ruuviliitoksin, mikä on hieman viimeistelemätön tapa rakentaa veneen sisustus. Purkamisessa se on kuitenkin siunaus, niin helposti eri palat lähtivät irti ja ne oli helppoa kuljettaa veneestä pois omaa huoltoaan odottamaan.
Kannella vene näytti myös kohtalaisen hyväkuntoiselta. Vasemmassa kansirakenteen kulmassa oli kuitenkin selkeä paikallinen vaurio, josta aikaisempi omistaja kertoi, että siihen oli kaatunut talvitelakoinnin aikana puu. Joku oli yrittänyt paikata vauriota Bilteman gelcoat massalla, mutta työ oli jäänyt vaillinaiseksi ja vesi oli päässyt lasikuidun sisään. Tämä tuli esiin myöhemmin katon sisäpuolella.

Kansi ennen remonttia, ruffin vaurio oikealla ikkunoiden kohdalla.

Vaurio on kuitenkin hyvin paikallinen ja korjattavissa. Keulakaiteen kiinnityksessä oli selkeää välystä ja sen kiinnikkeet olivat sisäkaton verhoilun alla piilossa; niihin ei oltu luultavasti koskettu 40 vuoteen. Samaten alkuperäiset tartuntakahvat kajuutan katolla olivat selkeästi vaihtamisen tarpeessa.


Maston jalka vaikutti hyvältä ja täysin ehjältä. Näissä pienemmissä lasikuituveneissä, joissa masto ei mene kannen läpi veneen pohjaan kiinni vaan seisoo veneen katolla, rakenne voi vaurioitua lähinnä vääränlaisesta käytöstä. Mastoa tukevat sivuilta vanttivajerit ja eteen ja taaksepäin harusvaijerit, jotka ovat kaikki kannessa kiinni. Mikäli ne kiristää liian tiukalle, se synnyttää maston jalkaa luonnottoman paineen, joka pienessä mittakaavassa voi synnyttää halkeamia kannen pintaan tai vakavammassa tapauksessa murtaa palkin, joka tukee mastoa sen alla vaakasuunnassa. IF veneessä maston kohdalla on myös runkoon kiinni lasikuitumatolla laminoitu vanerinen päälaipio (kuvissa valkoinen), joka toimii rungon kiinteänä jäykisteenä ja tukee sekä mastoa että vanttien kiinnityskohtia.

Vanttien rustilevy päälaipion takana styyrpuurin kannen alla

Vantit IF-veneessä ovat ainoastaan kannessa kiinni, mikä ei ole kaikkein kestävin vaihtoehto. Siksi IF-luokkasääntöihin on 90-luvulla lisätty lisäys, että veneen sisälle saa rakentaa ylimääräisen tukirakenteen juuri rustien (vanttivajerien kiinnityskohdat) kohdalle jäykistämään runkoa. Kovassa kisassa isoilla purjeilla runko on näistä kohdista kovalla rasituksella ja saattaa vanhemmissa veneissä jopa painua kyljistä sisäänpäin lommolle. Tässä meidän ostamassamme veneessä kyljet ovat kuitenkin kauniilla muodolla, johtuisiko osin siitä, että veneellä ei ole ilmeisesti juurikaa kisattu, miikä näkyy kannen helojen sijoittelusta sekä siitä, että veneessä ei ole esimerkiksi ollenkaan spinaakkeri (pallopurje) -varustusta.

IF:n vanttien rustit on kuitenkin tuettu kanteen kunnollisilla vastakappaleilla, jotka jakavat rasitusta suuremmalle alueelle. Saa myös nähdä tuleeko jossain välissä tulevina vuosina tarvetta tai intoa tehdä tuo lisätuentaprojekti. Siinä laminoidaan jäykistettyä sekä kannen suuntaisesti että laipiomaisesti kohtisuoraan veneen sisäkylkeä vasten. Tästä linkistä löytyvät IF:n luokkapiirustukset, joiden viimeisellä sivulla on myös piirustus tuosta hyväksytystä lisäjäykisteestä. 

Samaten Ruotsin IF-yhdistyksen sivuilta löytyy suositus, että alavantin rustirauta uusittaisiin uudenmalliseen helaan, joka suuntaa alavanttiin tulevaa rasitusta paremmin kuin alkuperäinen. Harvat IF-veneiden mastojen kaatumiset/katkeamiset ovat kuulemma johtuneet juuri tämän helan pettämisestä/vääntymisestä tai jopa irti repeytymisestä. Tämän uusimistyön haluan tehdä ensi tilassa.

Vinyylimaton irrotus, altapaljastuneet genuan jaluskiskon ruostevanat

Kun vanerinen sisustus oli ruuvattu irti, pääsi veneessä helposti käsiksi alkuperäisiin vinyylimattoihin, jotka oli liimattu veneen kylkiin, kansirakenteen seiniin ja lattiaan kontaktiliimalla. 40 vuotta vanha kontaktiliima oli vielä paikoin hyvin kiinni mutta osin se lähti iloisesti repimällä. Onneksi itse materiaali ei ollut hapertunut vaan tuli kokonaisena repimällä irti. Katossa vinyylimatto oli liimattu ohuille vanerilevyille, jotka oli sitten ruuvattu kattoon kiinni. Tämä on rakenteena inhimillinen, koska myös maton vaihtamisen pystyy tekemään muualla kuin veneessä ja sen jälkeen palauttamaan palaset paikoilleen. Se myös helpottaa sisäkaton alla olevien sähköjohtojen huoltamista ja käsiksi pääsyä.

Maton alta paljastuivat kaikki kannen läpiviennit, joista osa oli vahvistettu kunnon vastakappalein, mutta esimerkiksi keulakannen pääknaapia, johon esimerkiksi hinaustilanteessa kohdistuu mittavaa rasitusta, ei oltu tuettu kannen alla mitenkään. Myöskään heiluvaa keulakaidetta ei ollut tuettu alunperin kunnolla ja kiinnikkeet näyttivät siltä, ettei niihin oltu koskettu veneen valmistumisen jälkeen.


Veneen pisimmät genuan jaluskiskot ovat kannella partaan varvaslistassa kiinni ja ne eivät ole ilmeisesti olleet enää viimeisinä vuosina täysin vesitiiviit, koska sisäkyljessä maton alta paljastui selkeät ruostevanat, jotka ovat syntyneet kun jaluskiskon ruuvien välistä on pääsyt merivettä sisään. Tämäkin kiinnike on nyt hyvä uusia kun ruuveihin pääsee käsiksi ja aukot voi tiivistää uusien ruuvaamisen yhteydessä.

Sisämaton irrottamisen yhteydessä oli pakko irrottaa myös alkuperäiset alumiiniset ikkunan pokat. Ne nayttivät hieman nuhjaantuneilta mutta täysin ehjiltä. Alkuperäiset tiivisteet ovat kuitenkin nähneet jo paljon jo uusien tiivisteiden hankkiminen on tässä vaiheessa vielä arvoitus. En ole myöskään tutkinut voiko alumiinisen raamin ja lasikuidun saumaa tiivistää ihan vain sikaflex-massalla, joka pursotettaisiin ikkunan ja seinän väliin. Tämä jää vielä nähtäväksi. 

Kaikissa näissä remontin vaiheissa google on ollut kovassa käytössä. Itselleni valtavaksi avuksi, ohjeeksi, lohduksi ja toivoksi ovat olleet nuo Ruotsin IF-liiton sivut, mistä veneen rakenteen erityisluonne on selkiytynyt oikein hyvin. Samaten on tullut tutuksi venetsialaisen (?) miehen ylläpitämä aivan mahtava blogi, jota hän kirjoittanut rungoltaan täysin vastaavan Marieholm 26 veneen entisöinti- ja kunnostusurakasta. Hän pitää blogia sekä italiaksi että englanniksi ja on myös listannut sivuilleen paljon videoita esimerkiksi tuon jaluskiskon vaihtamisurakasta. Aivan mahtavan hienoa, että hän on jaksanut nähdä vaivaa ja hänen kokemuksistaan ja kuvauksistaan on tälle minun projektilleni valtavan suuri apu. Toki täytyy sanoa, että tällaista omistautumista osoittava on todellinen Marieholm veneiden intoilija ja omistautuja.

IF veneen pilssi painokölin takapuolella istumalaatikon alla.

IF-veneen rakenteesta sen verran, että Ruotsissa on erityisesti 1970 ja 1980 luvuilla rakennettu paljon lasikuituveneitä, joissa on sisäänlaminoitu köli. IF vene on tästä esimerkki, muita esimerkkejä ovat esimerkiksi Vindö-veneet ja Hallberg Rassy. Rakenne on huoltovapaa kunhan siitä pitää huolta. Pulteilla kiinnitetyssä "erillisessä" kölissä on omat haasteensa mutta rungon sisään laminoitu köli on tarkka siitä ettei painolastin ja rungon väliin pääse mitään kautta vettä. Lasikuitu imee vettä mikäli sille ei tehdä kunnollista vesieristystä. Gelcoat pinta, joka lasikuituveneissä näkyy ulospäin, ei ole täysin vesitiivis, joten vedenpinnan alapuolella käytetään vesieristyksenä epoksimaalia. Samaten vesieristys on tärkeää tehdä myös rungon sisäpuolella, koska tämän rakenteen veneissä on luonnostaan hyvin syvä, vettä keräävä pilssi, jossa on monia hyviä puolia mutta myös se piirre, että pilssissä seisoon aina pieni määrä vettä jota kerääntyy esimerkiksi kondensaation seurauksena. Seisoessaan veneen sisällä, vesi aikaa myöten löytää rakenteen pienetkin huokoset ja halkeamat, joiden kautta se painovoimankin vaikutuksesta jatkaa matkaansa kölin rakenteeseen.

IF:ssä veneen sisäpuolen pohja on jätetty alunperin topcoat-pinnalle (= gelcoat + parafiini), joka on maalattu suoraan laminoidun lasikuidun päälle. Se ei ole sataprosenttinen vesieristys, mutta sen päälle on helppoa maalata kaksikomponenttisella epoksimaalilla, jolloin kosteus ei pääse rakenteisiin.

Tähän vesieristysprojektiin hyvää osviittaa olen saanut suomalaisen pariskunnan blogista, jossa he purjehtivat ja kunnostavat Hallberg Rassy 29 venettään. Heidän 12 vuotta nuoremmassa veneessään paljastui juuri tuo kuvaamani kosteusvaurio kölin sisällä ja miten se sittemmin oikeaoppisesti ja perinpohjaisesti korjattiin. 

Työlistaa riittää:
- sisustuksen purkaminen

- mattojen irrotus
- vanhan liiman irrotus kyljistä ja katosta
- vanhojen kannen läpivientien irrotus, reikien puhdistus ja epoksitiivistys
- katon tartuntakahvojen irrotus ja vaurion avaaminen lasikuitupintaan asti
- uuden topcoat-pinnan maalaaminen vaurion kohdalle + hionta, vesihionta, hankaustahna,vahaus
- kansihelojen kiinnittäminen uudelleen ja tiivistäminen sikafelxillä
- uuden maton liimaus sisäkylkiin ja kansirakenteen seinään
- uuden maton liimaus kattolevyihin
- sisäpuolisen vedenalaisen osan vesieristys maalaus
- ulkopuolisen rungon tarkistaminen
- sisustuksen vanerikappaleiden siistimishionta ja teak-öljyäminen
- sisustuksen uudelleen kiinnittäminen
- pentterin rakentaminen
- uuden vesitankin kiinnittäminen
- uudet sähköt
- rungon ja kannen uusi saumaus
- veneen pesu ja vahaus ulkopuolelta
- pohjan myrkkymaalaus/virkistys karhennus

Tässä vaiheessa työn alla on tuo liiman poisto, joka on suoraan sanottuna vittumaista puuhaa. Liiman liuotin, ksyleeni, levitetään liiman päälle, minkä jälkeen liiman kuuluisi irrota hieromalla. Osin näin. Osin se kuitenkin istuu kyljessä niin tiukassa, että paksut kumihanskat ovat hieromisesta jo lähes puhki. Otan seuraavaksi läyttöön akkuporakoneeseen kiinnitetyn teräsharjan, jolla kuopsuttelen tiukimpia kohtia. Poistoon tarjottava erityis toffeelaikka oli maalauserikoisliikkeessä noin 50 € joten koitetaan nyt vielä muita konsteja. Töitä tehdään lisäksi vahvassa suojavarustuksessa. Ksyleenin paljaaltaan hengittäminen ei ole lainkaan terveellistä. Homma kuitenkin etenee ja lohdullista on, että kaikki muut hommat tämän jälkeen ovat mukavampia.