Sain juuri tietää, että saan ottaa vastaan opiskelupaikan, jota olen halunnut jo kauan. Tuntuu aivan mahtavalta...Askel on kevyt ja sisällä asuu varmuus tulevaisuudesta.
Kun joku tästä lähtien kysyy mitä tulen tekemään tulevaisuudessa, voin antaa heille yksiselitteisen vastauksen. Tähän asti olen joutunut sanomaan, että TAVOITTEENA on että...
En aina jaksa muistaa, että itseäni on siunattu myös sillä tavalla, että kaikista skagailuistani huolimatta tiedän sisälläni mitä haluan tässä elämässä tehdä työkseni. Monet ihmiset etsivät taipumuksiaan vastaavaa elämäntapaa ja työpaikkaa koko elämänsä ja heillä on aina kitusissaan tuntemus, että "ei tää oo kyllä mua varten." Voin vilpittömästi sanoa, että ala, jota lähden opiskelemaan on juuri minua varten.
Siinä pääsen toteuttamaan omia vahvuuksiani ja taipumusta kyseenalaistaa itsestäänselvyyksiä. Siinä saan olla ihmisten kanssa tekemisissä ja keskustella asioista, jotka eivät ole mitään tyhjänpäiväistä Small Talkia. Mutta ennen kaikkea siinä saa tuntea tekevänsä jotain, mikä auttaa ihmisiä löytämään paikkansa tässä maailmassa ja elämään tasapainossa itsensä kanssa. Enpä voi sanoa muuta toivovani.
Tämä kirjoitus meni nyt hieman hehkutukseksi, mutta koen sen ansainneeni, kun tämä tavoite on kytenyt mielessäni jo monta vuotta ja se tietyllä tavalla huipentaa sen mitä olen elämässäni tähän mennessä tehnyt. Se ei tietenkään ratkaise juuri mitään niistä ongelmista, joita elämässäni esiintyy; joita tässäkin blogissa olen käsitellyt. Mutta jos ihminen saa toteuttaa itseään ja kanavoida työnsä kautta omaa vahvuuttaan, niin siitä saa voimaa, joka säteilee myös muuhun elämään.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment