Rakkaus on voima ja kunnia, iänkaikkisesti

Tuplis kirjoittaa kuinka hänen mielestään kolme elämää ohjaavaa periaatetta olisivat voima, rakkaus ja totuus. Kahdesta olen samaa mieltä, mutta tuota voimaa haluaisin kyllä hieman kyseenalaistaa.

Rakkaus on suurin kaikesta. Toisesta ihmisestä välittäminen ja hänen itseisarvonsa tunnustaminen on kaiken ytimessä. Rakkaus on myös kaikkivoipa ja kuolematon: se on ajaton eikä sen kyseenalaistaminen tule sitä koskaan tappamaan. Rakkaus oikein nauttii kun sitä kyseenalaistaa, koska se pystyy perustelemaan itsensä uudelleen ja uudelleen. Ihminen tekee myös oman ideansa kuolemattomaksi rakastamalla koko sydämestään. Autenttinen välittäminen on kuolematonta.

Mihin tällöin enää tarvitaan voimaa? Rakkauden idean puhdas ymmärtäminen ja sen sisäistäminen tarkoittavat juuri sitä, että osaa nähdä maailman ilman vallankäyttöä ja voimainkoitoksia. Ei tarvitse edse kysyä onko se mahdollista, koska se on ainoa ja absoluuttinen ajatus, joka on kaikkein ylimpänä ihmisen tietoisuudessa. Se, joka ei usko rakkkauden mahdollisuuteen ratkaista tämä todellisuus, sortuu kyyniseen ajatteluun, jossa hänen on pakko ottaa avukseen vallankäytön erittely. Se ei ole realismia, niin kuin usein väitetään vaan se on nihilismiä. Jos meillä on olemassa idea paremmasta, niin meillä on myös olemassa mahdollisuus. Tämä ajatus on puhdasta idealismia, mutta se on samalla myös totuus siitä, mitä ihminen parhaimmillaan on ja mikä on hänen luonnollinen kutsumuksensa.

Ihminen, joka suuntautuu valtaa tavoitellen, alentaa itsensä siitä ideasta, mikä ihminen voi parhaimmillaan olla. Silloin aletaan puhua manipuloinnista, kyräillä toisten selän takana, kun tuokin tekee sitä ja tuokin tekee tätä, ja ylimalkaan suuntautua kieroutuneesti, vieraantua autenttisesta vilpittömyydestä. Vilpittömyys palkitaan, koska se on askel kohti pyyteetöntä, joka taas johtaa elämään rakkaudessa.

Voima ei ole hyvän elämän edellytys vaan se on sen merkityksetön sivutuote. Hartaat ja pyyteettömät, laupeat ihmiset perivät maan. He eivät koskaan edes yritä tehdä sitä, mutta heidän rakkautensa on maailman vahvin ja aseista riisuvin voima. Rakkauden soturi taistelee hellyydellä ja välittämisellä. Rakkauden soturi taistelee julistaen rauhaa.

Harhautuneet sielut kirmaavat koko ikänsä pitkin ja poikin tavoitellen statusta ja arvostusta ollakseen jotain maallisilla termeillä mitattavaa. He eivät ymmärrä, että joka osaa syntyä uudelleen rakkaudessa, on voittamaton. Itseään ei voi kuitenkaan tahdon varaisesti voidella rakkaudella, vaan nöyrä, avoin ja uuteen ajatukseen avoimesti suhtautuva mieli voi saavuttaa pyyteettömyyden ja ehdottoman rakkauden.

Pyyteetön ihminen rakastaa totuutta ja hän tavoittelee jatkuvasti laajempaa ymmärrystä. Haluaa saada uutta tietoa ja arvioida sitä sekä järkensä, että tunteensa avulla. Omaksua sen mikä arvioinnin jälkeen tuntuu hyvältä. Rakentaa omaa kuvaansa maailmasta, jossa rakkaus edeltää kaikkea muuta.

Tuplis kirjoittaa myös osuvasti ihmisistä, joilla ei ole mitään itseään ylevämpää ihannetta. Olen samaa mieltä, että monet nykypäivänä ateisteiksi julistautuvat ovat vaipuneet, joko merkityksettömään nihilismiin tai merkityksettömään hedonismiin. Mutta sama riski on voimaa korostavassa ajattelussa. Kun aletaan käsitellä aiheita kuten valtaa tai kunniaa, niin ollaan juuri lipeämässä helppoon ratkaisuun, suistumassa tieltä.

Vallan korostaminen on alkeellista, kuin hiekkalaatikolla tapahtuvaa kinastelua siitä kukaa saa käyttää löytynyttä koiranpaskan palaa linnansa koristeluun. Ja joka kerta, kun vallankäyttö, on se sitten sukupuolten välistä tai poliittista, otetaan näkökulmaksi, niin vieraannutaan perimmäisestä ajatuksesta. Silloin keskitytään siihen mikä ei ole olennaista. Suuntaudutaan toisiin ihmisiin pelon kautta. Olennaista on keskittyä näkemään jokainen elämän tilanne kuin se olisi mahdollisuus tunnustaa toisen ihmisen arvo.

On kuulkaa ihmeellistä, mitä rakkaus saa aikaan. Kun on joskus nähnyt kuinka nakkikiskan jonossa laupeus astuu kehään ja kansa lakoaa. Siinä nousee iho kananlihalle. Ja vaikka se on spontaaniudessaan pyyteetöntä, niin se saa myös palkkionsa. Siitä tulee hyvä olla. Rakkaus on voima ja kunnia, iänkaikkisesti.