Friday, February 12, 2010

Tuoksuja

Tänään kerron teille nenästäni ja sen tekemistä tepposista.

Minulla on hyvin tarkka hajuaisti ja myös hajumuisti. Kun tulen asunnostani ulos, niin tunnistan saman tuoksun, joka oli hoitopaikkani rappukäytävässä kun olin 5-vuotias. Siihen sekoittuu sellainen tuuletusparvekkeelta leijaileva tuhkakupin aromi ja nakkikastike. Viisivuotiaana tuo tuoksu tuntui ahdistavan vieraalta ja joka kerta, kun isäni saattoi minut hoitopaikkaan nousi pala kurkkuun jo rapussa. Edelleen se tuoksu nostaa tunteet pintaan.

Olen myös hyvin herkkä hajuvesille. Ne eivät liiemmin ärsytä muuten kuin ylikäytettyinä, mutta minä tunnistan sekä shampoiden, että hajuvesien tuoksuja hyvin herkästi. Ex-tyttöystäväni käytti/käyttää tiettyä Calvin Kleinin tuoksua, joka oli aivan erityisen miellyttävä. Sitä tuoksua voisin nuuhkia päivät pääksytysten. Kun hän tuli kesällä käymään Tukholmassa moikkaamassa, hän jätti tuoksunsa teepaitaan, jota käytti yöpaitana ja se tuoksu säilyi siinä koko kesän. Tietenkään pelkkä teollisesti muotoiltu tuoksu ei ole koko asia, vaan siihen sekoittuu ihmisen oma persoonallinen tuoksu, joka tekee siitä paljon täyteläisemmän ja inhimillisemmän.

Kun sitten eräs läheinen ystäväni täällä Jyväskylässä alkoi tässä pari viikkoa takaperin käyttää samaa tuoksua, niin se oli hyvin hämmentävää. Minulle heräsi sama tuttuuden ja välittämisen tunne, vaikka kyseessä on täysin eri ihminen. Olen tähän asti yhdistänyt siihen tuoksuun lupauksen läheisyydestä ja kosketuksesta, seksistä. Tuntui siis vähän oudolta tuntea se ihmisestä, jonka kanssa olemme hyviä ystäviä.

Olimme sitten tässä yhtenä päivänä opiskeluihin liittyvässä seminaarisessiossa, missä toisella puolellani istui tämä ystäväni, joka käyttää CK:n tuoksua ja toisella puolellani toinen tyttö, joka selkeästi käyttää samaa shampoota kuin eräs toinen entinen tyttöystäväni. Siinä sitä sitten oltiin. Jos olisin sulkenut silmäni olisin voinut kuvitella molemmat exät siihen viereeni, mikä olisi ollut vähintäänkin kieroutunutta.

Hajuaisti voi myös rajoittaa tai määrittää elämää: järvi ei kelpaa, koska se tuoksuu mudalle eikä suolalle, vanhassa vuokrakämpässä oleva "mummonhaju" pitää kuurata pois hyvin tarkkaan ja tuoksukynttilät ovat kyllä tähän asti olleet täysi mahdottomuus. Toisaalta hieman ristiriitaisesti minua ei ole mitenkään erityisesti haitannut sellun pistävän imelä tuoksu, vaan olen viihtynyt paperikaupungeissa siinä missä muuallakin.

Herkkä hajuaisti antaa kuitenkin elämään aivan uuden ulottuvuuden, koska hyvät tuoksut ovat aivan huumaavia ja saavat pöntön sekaisin siinä missä jotkin piristeet kuten kofeiini. Maailman parhaita tuoksuja (tähän mennessä):

- meri
- syreenin kukat
- suopursu
- terva
- vastaleikattu ruoho
- sade (sellainen kesäsadetta edeltävä tuoksu)
- syksyinen omenahuone
- spriikeitin (enteilee ruokaa)
- neilikka (mauste)
- ratapölkyt (kylläkin myrkyllinen tuoksu)
- kevät

Tuota listaa voisi tietysti kukin jatkaa mieleisellään tavalla. Minä myös erottelen ihmisiä tuoksun perusteella, koska kaikki eivät vain yksinkertaisesti tuoksu yhtä hyvältä. Olin ennen opiskelujen aloittamista tavaratalossa töissä ja siellä huomasi kuinka osa asiakkaista tuoksui todella hyvältä ja toisten palveleminen tuotti suunnattomia vastareaktioita. Kaikesta selvittiin, mutta parhaimpia hetkiä olivat ne kun palveltava oli joku nuori nainen, jolla oli yllään joku hienostunut ja hillitty tuoksu, joka kuitenkin täytti koko hänen läheisyytensä. Asiakaspalvelun huippuhetkiä. Tuli työkaverin kanssa nosteltua kulmakarvoja ja nyökkäiltyä kerta jos toinenkin. :)

Onhan näitä teorioita olemassa siitä kuinka feromonit vaikuttavat parin valintaan saaden eksoottisen ja perimältään mahdollisimman eriävän ihmisen tuoksumaan hyvältä. Tästä en tiedä, mutta en kuitenkaan muista, että olisin koskaan välittänyt seksuaalisesti ihmisestä, joka ei olisi tuoksunut hyvältä. Voi tietysti kysyä kumpi edeltää kumpaa, mutta joka tapauksessa minä nautin ihmisten tuoksuista täysin sieraimin. Eikä ole juuri parempaa oloa kuin saada olla itselle tärkeän ihmisen lähellä ja tuntea se inhimillinen lämpö ja toisen mahtava tuoksu. Silloin voi tuntea kuinka sen tuoksun ja lämmön tunteminen tuntuu tervehdyttävältä ja yksinkertaisesti oikealta.

Joskus olisi mukava lähteä johonkin sokkotreffi massatilaisuuteen siten, että porukalla olisi huivit silmillä ja jokaisen pitäisi etsiä ihminen, joka tuoksuu parhaimmalta. Nähtäisiin onko CK:n tuoksu universaalisti mieluisa. :)

3 comments:

Veloena said...

Luultavasti itse valitsisin ihmisen, jolla olisi hajuton deodoranttikin. Minun kanssani seurustelevien ensimmäinen oppitunti on aina se, että on opittava uskaltamaan tuoksua juuri itseltään, koska muuten läheisyys katkeaa siihen, että silmäni alkavat vuotaa hillittömästi. Niin erilaisia me olemme tuoksujen suhteen.

On kyllä hämmentävää, miten monet nimenomaan miesten hajusteet ovat kauhean voimakkaan hajuisia ja vuodattavat silmiä. Naisten parfyymeissä ja deoissa taas on vain ihan muutama, joka saa aikaan vastaavan karsean reaktion.

Toisaalta, meikäläisen silmät alkavat vuotaa myös yskänpastilleista ja piparminttupurukumista... huooh.

Ihana tuo tuoksulista. Yksi lempituoksujani on se kivitalojen seinien tuoksu, joka alkaa tuntua jossakin vaiheessa kevättä kaupungilla kulkiessa. Mmm.

Annikki said...

Parfyymi on varmaan sitten sinulle oikea kirja, se on hajuista kirjoitettu. On se elokuvakin ihan hyvä, mutta hajujen visualisointi on vähän eri asia kuin niistä lukeminen.

Mutainen järvivesi on minusta nykyään miellyttävän hajuista, se liittyy maailman palaamiseen. Se oli ensimmäisiä hajuja, joita haistoin masennuksen jälkeen.

Lapsena arvuuttelin konvehtien täytteitä haistelemalla, alkoholipitoiset oli helppo erottaa. Ns. tryffelit taas olivat hyvin mietoja, vaikka eikös sitä oikeaa tryffeliä porsaat haista vaikka kuinka syvältä.

Mikko Saxberg said...

Veloena:

Mäkin tykkään eniten ihmisen tuoksusta au naturel. En oo kovin herkkä hajusteille, mutta kyllä ihmisen iho tuoksuu parhaalta ihan yksistään ja se saa kaikkein tehokkaimmin pasmat sekaisin, kun haistaa pitkästä aikaa jonkun tutuksi tulleen ihon. En itekään käytä juuri muuta hajsutetta kun deoa, joka sekin taitaa olla lievimmästä päästä. Ne on joskus tosi pistäviä tiedän.

Annikki: Parfyymi tuli joskus luettua. Se on kyllä kiehtovaa, koska nykyisten teollisesti valmistettujen tuoksujen suunnittelussahan pystytään jo jäljittämään mikä kemiallinen yhdiste tuoksussa synnyttää tunnereaktion. Kun niitä osasia tarpeeksi yhdistellään, niin voi varmasti saada ihmisen aika tolaltaan eikä se sitten edes tiedä, että mistä näin vahva tunnereaktio johtuu.

Järvi on järvi ja meri on meri. :) Ystäväi sanoi osuvasti, että veden kuuluu kiertää maata eikä toisinpäin. :)