Noin yleisesti ottaen en ole halunnut tänne kirjoittaa mitään poliittista, mutta kun tämä asia minua nyt vaivaa ja ahdistaa, niin kaadan sen tänne. Ja tätä saa nyt tosiaan kommentoida jos/kun on asiasta eri mieltä.
Kysymys on tuosta sosiaalipuolen eläkeuudistuksesta ja kestävyysvajeesta. Jos jollekulle on vielä jäänyt epäselväksi, niin Suomen työikäisten ja työssäkäyvien määrä tulee vähentymään radikaalisti suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle. Huoltosuhde tulee pahimpien ennustuksien mukaan olemaan 2030 tienoilla jopa 73/100 eli että sataa työssäkäyvää kohden tulee olemaan 73 huollettavaa.
Tämä tarkoittaisi siis sitä, että nykyisellä julkisen puolen työpaikkojen määrällä tuolloisesta käytettävissä olevasta työvoimasta noin 80 % työskentelisi julkisella sektorilla. Tästä syystä julkisen puolen virkoja lakkautetaan eikä uusia tule. Kuitenkin täytyy ymmärtää, että se työ tai työmäärä ei kuitenkaan mihinkään katoa eivätkä jo tässä vaiheessa ylityöllistetyt ihmiset voi millään jaksaa jatkuvasti paisuvaa työmäärää, jossain vaiheessa tulee raja vastaan. Tekijöitä tarvitaan lisää.
Tämä tilanne on siis hyvin kestämätön. Nuo luvut eivät tuosta muutu. On selvää, että tällä hetkellä 20-30 vuotiaat ihmiset saavat järjestänsä varautua olevansa työelämässä 70-vuotiaiksi, koska muuten homma ei voi toimia. Julkista puolta en halua supistaa, koska peruspalvelut; ilmainen laadukas koulutus ja terveydenhoito on jatkossakin turvattava joka ikiselle suomalaiselle, ikään ja sukupuoleen katsomatta.
Toinen tähän samaan asiaan liittyvä asia, joka minua henkilökohtaisesti vituttaa on se, että kun kansalaisille on tehty kyselyjä heidän suhtautumisestaan verotukseen, niin järjestäen enemmistö vastaa olevansa valmis maksamaan enemmän veroja mikäli niillä voidaan turvata peruspalveluiden laatu ja riittävyys. Samanaikaisesti kaikki suuret puolueet hännystelevät äänestäjiä veronkevennyksillä, vaikka tietävät sen olevan kestämätön suunta. Ihmiset haluavat kirjastoja, lähikouluja ja lähiterveyskeskuksia.
Kuitenkaan kukaan poliitikoista ei ota verojen kiristämistä puheeksi ennen kuin viimeisessä hädässä. Ensin esitellään Pajusen leikkauslistat, joissa viedään suuri osa kaikkein rakkaimmista palveluista, kuten päiväkodeista, kirjastoista ja lähikouluista. Vasta sen jälkeen aletaan puhua, että olisi syytä miettiä veronkiristyksiä. Yhden kirjaston lakkauttamisesta syntyvä säästö, kun muutenkin huonosti palkatut kirjastonhoitajat pannaan pihalle ja rakennus kylmäksi, ovat hyvin pieniä siihen nähden, kuinka paljon saataisiin aikaan, kun koko Helsingin väestön tuloveroa kiristettäisiin vaikkapa 0,5 %. Miksi helvetissä, niitä veroja ei ole kiristetty jo aiemmin, että nuo palvelut, jotka kansalaiset haluavat, pystyttäisiin turvaamaan?
Nyt joku älähtää, että jos verot viilataan ylös, niin kansalaisten ostovoima kuolee ja samalla kuolee Suomen kauppa ja kilpailukyky. Minä vastaan, että kun nyt tiedetään, että tässä taloudellisessa tilanteessa ja väestön ikääntyessä on edessä hyvin laihoja vuosia, niin sitä ei saa maksattaa peruspalveluiden rapauttamisena vaan nimenomaan kaupan alan supistumisena. Yksityiseltä puolelta työpaikat vähentyvät ja niitä tulee luoda julkiselle puolelle. Tässä tilanteessa on turha messuta minulle, että julkisen puolen jatkuva paisuttaminen on kestämätön ratkaisu, kun viimeiset kymmenen vuotta sitä on suhdanteista riippumatta ajettu alas. Suomalainen sosiaaliturva on ennen aikaan pystytty turvaamaan myös silloin kun yritysverotuksessa on tapahtunut notkahduksia. Miksei siihen pystyttäisi nytkin?
Joku osa-alue sen vajeen kuitenkin maksaa, mutta peruspaveluita ei voi eikä saa enää karsia. Ne ovat jo nyt henkihieverissä tehokkuusvaatimustensa kanssa. Tämä homma pitää nyt yhdessä hoitaa talkoohengellä ja todeta, että siinä pitää nyt jokaisen tyytyä vähempään. Myös eläkkeiden verotusta on luultavasti pakko kiristää. Hyvin sanottua oli eräältä helsinkiläiseltä kuntatason päättäjältä, että ei heitä ole valittu tekemään vain mukavia ja helppoja päätöksiä. Nyt on nimenomaan aika ottaa järki käteen ja sopeuduttava tilanteen vaatimuksiin. Jonkun päättäjän on kuitenkin pakko tehdä ne likaiset päätökset.
Jos minulta menee verojen kiristämisen takia ostovoima enkä pysty korkeiden verojen takia ostamaan uutta telkkaria, niin se ei ole minun elämänlaadustani pois, kun tiedän, että niillä minun maksamillani verorahoilla voidaan maksaa kunnon koulukirjat ja lapsilisät, että se lapsi saa kunnon vaatteet päälleen. Se on jokaisen lapsen oikeus vanhempien tulotasosta riippumatta. Ja se lapsi ei tarvitse uutta playkkaria tai playkkaria laisinkaan, vaan vanhempansa pulkkamäkeen missä liukurina voi käyttää vaikka muovipussia.
Nyt taas rikkaat älähtävät, että jos veroja ei hiisata ylös, niin hyvätuloiset pystyvät ostamaan lastensa koulukirjat itse ja jokainen huolehtikoon omasta pärjäämisestään. Juma********, per********, AAAAAAAAAARRRRRRRRRRRGGGGGGGGGGGHHHHHHH!!!!! Minua niin riepoo tuollainen asenne, kun joku tunnevammainen markkinointijohtaja mölisee sunnuntaihesarin mielipidepalstalla, kuinka joku kehtaa ottaa hänen palkastaan 40 % ja rahoittaa niillä jotain saamatonta laiskimusta, joka lepää laakereillaan. Juuri tuo asenne, että "Kuinka paljon tämä on minulta pois", vituttaa kaikkein eniten. Saatanan imbesillit kun ne eivät tajua, että se on meidän jokaisen vastuu pitää huolta niistä, jotka eivät siihen itse pysty. Siinä ei silloin yhteenlaskua harrasteta vaan se homma hoidetaan, koska se on oikein. Minne helvettiin tästä maasta on kadonnut solidaarisuus ja tekemisen meininki?
Nyt vähän rauhoitun. puuuuuuuuhhhhhhh.....
Eli kertauksena miten tämä homma hoidetaan:
- ensijaisesti verotusta (tulovero, pääomavero) tulisi kiristää, että jaettava kakku saataisiin suuremmaksi ja selvittäisiin tästä kestämättömästä tilanteesta, jossa menot ovat jatkuvasti tuloja suuremmat
- julkista puolta tulee tarkkailla ja tehostaa siellä missä se on vielä mahdollista laadun kärsimättä. Peruspalvelutuet; lapsilisät, opintoraha, työttömyyskorvaukset tulee sitoa indeksiin ja huolehtia niiden riittävyydestä.
- työperäistä maahanmuuttoa tulee tuntuvasti lisätä, koska tänne tosiaan tarvitaan lisää tekijöitä, heidän sopeuttamisensa ei tässä konkurssissa ole se kynnyskysymys.
Ei mitään salatiedettä tämäkään. Pyydän anteeksi, jos loukkasin jonkun markkinointijohtajan tunteita.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment