Innostuin viime syksynä toden teolla sukututkimuksesta. Se on jännää touhua. Mielikuvitus pääsee laukkaamaan tuhatta ja sataa, kun se rakentaa käsitystä siitä todellisuudesta, joka kirkonkirjojen merkintöjen välille muodostuu. Laitan teille tähän yhden esimerkin kirjojen sivuilta löytyneistä tarinoista. Seuraavat tapahtumat saivat siis päivänvalon 2.2.1789 eli jokseenkin tasan 229-vuotta sitten.
Avioton Pikku-Matti
1780-luvun lopulla Eurassa Nuoranteen talossa asui piika nimeltä Liisa Eerikintytär. Hän oli syntynyt 29.7.1761, synnyinpitäjästä ei ole tietoa. 1788 kesällä kävi niin, että Liisa huomasi olevansa raskaana. Avioton raskaus oli suuri häpeä vaikka tuohon aikaan isäntien piioilleen siittämät aviottomat lapset olivatkin tavallinen ilmiö. Liisa oli kuitenkin jo 28-vuotias ja siihen asti selvinnyt ilman vahinkoraskauksia, joten herää väistämättä epäilys oliko kyse raiskauksesta. Naisen osa ei ole ollut koskaan helppo.
Raskaana ollessaan Liisa huomasi tai ei huomannut, että lapsia olikin yhden sijasta kaksi. 2.2.1789 Liisalle syntyi kaksoset tyttö ja poika. Tyttö kuoli varhain tai jo lapsivuoteessa, mutta poika jäi eloon ja sai nimen Matti. Lapsista ei löydy mitään mainintaa Euran kasteluettelosta. Mutta Nuoranteen talon palkollisten luettelosta löytyy Liisan nimi sekä seuraavalla rivillä: Son oäckta Mats. Ylempänä sivulla on Herr Erik Linqvist (s.19.11.1749)
Liisa asui vauvansa kanssa vielä kaksi vuotta Euran pitäjässä luultavasti Vähävahen kylässä. Heistä ei löydy sieltä kuitenkaan merkintää, monesti itselliset ja aviottoman lapsen saaneet sijoitettiin kylien laitamille syrjäisiin paikkoihin. Vähävahessa oli kuitenkin muutakin talotonta väestöä, läksiäimiä ja vuokralaisia. Aviottoman äidin leima oli kova ja syrjään johtava. Keväällä 1791, kun Matti oli jo 2-vuotias, Liisa muutti poikineen pois Eurasta naapuripitäjään Köyliöön, jonne nykyisiä teitä pitkin on matkaa 15 kilometriä. He muuttivat vuokralle Köyliön Kirkkosaaren Vanhaan kartanoon, joka on tiettävästi Suomen vanhin kartano, jopa 1100-luvulta peräisin. Siellä vuokralaisia ja käsityöläisiä oli paljon ja heidän joukkoonsa luultavasti limittyi helpommin myös yksi avioton äiti poikansa kanssa.
Köyliöön saapumisilmoituksessa (rivi 8.) lukee Eurasta saapunut Kvinsperson eli itsellinen (avioton) Liisa poikansa Matin kanssa.
Heidän Köyliössä asustaessaan on tullut tietoon, että naapuripitäjässä Säkylässä Haverin torpasta oli kuollut emäntä. Haverin torppari Tuomas Mikonpoika oli jäänyt leskeksi kesäkuussa 1791. Puoli vuotta asuttuaan Köyliössä Liisa pakkasi itsensä ja poikansa matkaan ja muutti Haverin torppaan tammikuussa 1792. Maaliskuussa Liisa ja Tuomas menivät naimisiin, Liisa oli tuolloin 31-vuotias, uusi aviomies 17 vuotta vanhempi ja hänellä oli itsellään useampia aikuisia lapsia. Tuomas tarjosi Liisalle siviilisäädyn.
Haverin rippikirjassa uuden vaimon avioton lapsi on kirjattuna muun perheen ulkopuolelle sivun alalaitaan koruttomalla maininnalla “oäckta son Matts” eikä patronyymiä, joka tuohon aikaan toimitti sukunimen virkaa. Sata vuotta myöhemmin, kun kirkonkirjojen kieli vaihtui ruotsista suomeksi, samassa tapauksessa oli vain avoin maininta äpärä.
Matti sai ajan myötä kaksi pikkusiskoa. Toisella kymmenellään hän kuitenkin muutti pois äitinsä luota rengiksi ensin Brunin taloon Suur-Säkylän kylälle ja sitten kapellaani Ingeliuksen rengiksi 1811-1813. Rengiksi lähtiessään Matti otti käyttöön patronyymin Eerikinpoika, silloisella perinteellä, jonka mukaan avioton lapsi otti käyttöön äitinsä isän nimen patronyymiksi, tai sitten tietäen jotain biologisen isänsä nimestä. 1813 Matti muutti Säkylästä Euraan lähelle synnyinpaikkaansa Nuorannetta.
Liisa jäi leskeksi Tuomaksen kuollessa jo 1810-luvulla. Hän eli leskenä ja mäkitupalaisena loput vuotensa Suur-Säkylän alueella ja kuoli 8.12.1825.
Eurassa Luistarin kylässä oli torppa nimeltä Tyrisevä, jota oli 1700-luvun lopulta asti asunut muuan Tuomas Matinpoika perheineen. Tuomaksella ja hänen vaimollaan Maria Heikintyttärellä oli tytär nimeltä Lovisa (s. Eurassa 14.9.1800), johon Matti oli jossain vaiheessa iskenyt silmänsä. Lovisa ja Matti vihittiin ystävänpäivänä 1819. Matti oli tuona vuonna 30-vuotias ja Loviisa 19. Matti on merkitty Tyrisevän rippikirjaan kotivävyksi (måg).
Pari asui Lovisan vanhempien torpan piirissä vielä vuoteen 1821, minä aikana syntyi heidän esikoispoikansa, joka sai luonnollisesti nimekseen Matti (s. Eurassa 2.4.1820).
1821 nuori perhe muutti Mestilän kylään ruukin torppareiksi ja silloin Matti otti käyttöön nimen Matti Eerikinpoika Lindqvist. (Matts Eriksson Lindqvist). Mistä tämä nimenmuutos johtui? Liittyikö se aviosäädyn muutokseen itsellisen naisen aviottomasta pojasta aviomieheksi. Vai siihen, että ruukin torpparina hänellä oli oltava joku nimi?
Ja miksi juuri nimi Lindqvist? Oliko Matilla esimerkiksi tietoa, että Nuoranteen rippikirjaan mainittu Eric Linqvist oli hänen biologinen isänsä? Jos hän olisi ottanut nimen paikan mukaan, olisi luullut, että hän olisi valinnut jonkin suomenkielisen nimen, joita seudulla oli torppareilla muitakin. Joka tapauksessa tästä lähtien kaikissa kirkon kirjoissa on kirjattu tuo nimi.
1823 perheeseen syntyi toinen poika Kustaa (s. Eurassa 2.4.1823 Gustaf Mattsson Lindqvist)
Kauttuan rautaruukin alueella oli teollinen toiminta alkanut jo lähes sata vuotta ennen esimerkiksi Tampereen perustamista. Ruukin omisti 1700-luvulla Timmin suku, jonka jälkeen uudeksi isännäksi 1801 tuli Anders Henrik Falck. Ruukin ensimmäinen päärakennus oli rakennettu jo 1746 ja uusi isäntä Falck rakennutti itselleen uuden asuinkartanon 1802. Nykyään ruukin alue on museoitu kuin myös ruukinpuisto.
1831 marraskuussa jo viisilapsinen Lindqvistin perhe muutti Euran Kauttualta Ulvilaan Koiviston kartanon maille Ojalan torppaan. Koiviston kartano oli vanha kartano Ulvilan pitäjässä. Sen perusti jo Kustaa Vaasa kuninkaankartanoksi 1557. Koivisto sijaitsee Kokemäenjoen länsirannalla vastapäätä paikkaa, jossa on sijainnut keskiaikainen Ulvilan kaupunki ja sen silloinen satama. Sama paikka, josta Kustaa Vaasa lähetti 1500-luvun puolessa välissä Ulvilan porvarit Helsingin Vironniemelelle rakentamaan ja asuttamaan uutta Helsinkiä.
Koiviston kartanoon, Harmaa Linnaan liittyy myös eräs historiallinen tapahtuma, kun 1839 silloisen isännän Gustaf Jacob von Willebrandin tytär Gustava Sofia teki itsemurhan hirttäytymällä. Tuolloin Lindqvistin perhe asui jo Koiviston kartanon alusmailla. Tuosta tapahtumasta on saanut innoituksensa Suomen ensimmäinen kauhuromaani Harmaa linna, jonka on kirjoittanut Axel Gabriel Ingelius.
Ojalan torpassa, Matin ja Lovisan kodissa, vuodet seurasivat toisiaan ja sadot vaihtelivat. Kuudes lapsi Ulrica Sophia syntyi 1834 ja kahdeksas lapsi 1840, kymmenes lapsi 1845. Rippikirjasta käy ilmi, että ehtoollispakon ollessa voimassa, ripillä käytiin merkintöjen mukaan kaksi kertaa vuodessa, kirkossa varmasti useamminkin. Lukutaitoa kuvaava X-merkki on sekä Matilla että Lovisalla kovin puolinainen eli lukemisen kanssa oli vähän niin ja näin. Poika Kustaa sen sijaan on osannut lukea paremmin mistä kertoo kokonainen x-merkintä. Pojasta polvi paranee. Pikkusisko Eva Stina vasta lukea osasikin.
1840-luvun lopulla Matti Eerikinpoika Lindqvist alkoi vetäytyä perheen pään tehtävistä ja Ojalan torpparisopimusta jatkettiin Matin toisen pojan Kustaan kanssa. Kustaa löysi vierelleen vaimon Maija-Liisa Grönrosin (s. Ulvilassa 19.3.1828) Koiviston kylältä. Heidän esikoistyttärensä Maria Josefina Lindqvist syntyi 9.7.1849. Hän oli isoisäni isoäiti.
1860-luvulla Suomessa alkoivat kovat ajat. 1865 alkaen Suomea koettelivat vakavat katovuodet, joiden seurauksena Satakunnassa riehui kulkutauteja kuten pilkkukuumetta.
Katovuosista kerrotaan wikipediassa:
1867 syksyllä ihmisiä alkoi kuolla tuhansittain. Satakunta, Häme, Pohjanmaa ja Pohjois-Karjala menettivät eniten väestöstään, jopa 20 prosenttia. Useimmat kuolemat aiheuttivat taudit, joille kaupunkeihin paenneet ja tilapäismajoitukseen päätyneet altistuivat.[25] Syyskuussa kuoli noin 5 000, joulukuussa 6 500 ihmistä.[26] Kulkutaudit levisivät koko maahan ja tappoivat nälkiintyneitä ihmisiä laumoittain. Vuoden 1868 alussa nälänhätä oli suurimmillaan. Tammikuussa kuoli 8 000, helmikuussa 9 400 henkeä, maaliskuussa 14 500 henkeä, huhtikuussa 20 600 ja toukokuussa 25 200 ihmistä. Vuoden aikana kuoli yhteensä 137 700 henkeä.[26][28][27][29][20][30] Pahimmin kärsivät Kuopion, Vaasan ja Oulun läänit sekä Turun ja Porin läänin pohjoisosat eli Satakunta.[29]
1867 kesällä Matti Eerikinpoika kuoli 77-vuotiaana, mikä oli tuohon maailman aikaan jo saavutus sinänsä. Kuolinsyyksi ei kuitenkaan kirjattu pilkkukuumetta vaan vanhuus. Lovisa Tuomaksentytär kuoli Ulvilassa heti seuraavana vuonna Matin perässä. Katovuodet veivät myös Matin pojan Kustaan sekä hänen vaimonsa Maija-Liisan. Lapset jäivät orvoiksi, mutta pitäjässä oli onneksi paljon sukulaisia.
Avioton Pikku-Matti ehti elämänsä aikana tehdä paljon työtä, saada kymmenen lasta ja jakaa ikääntymisensä elämänkumppaninsa kanssa.
1869 Koiviston kartanon päärakennus paloi ja sen tilalle rakennettiin uusi, mutta siihen mennessä kohtalo oli jo ripotellut Matin lapsenlapset pitkin maailmaa.
Lähteet:
SSHY:n kuva-arkisto
Köyliön kartanon historiaa: https://fi.wikipedia.org/wiki/K%C3%B6yli%C3%B6nkartano
Museoviraston sivut Kauttuan ruukin historiasta: http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=912
Ahlströmin ruukki historiikki: http://www.ahlstrominruukit.fi/kauttua/ruukki-info/historia
Ulvilan historiaa: http://www.ulvila.fi/ulvila.asp?menu=%7B524B2391-0606-4BBB-AB1E-CF8EC5BFF14C%7D&url=kulttuuri/ulvilanhistoria.xml
Koiviston kartanon tietoja wikipediassa: https://fi.wikipedia.org/wiki/Koiviston_kartano
