Siitä se lähtee!!!

Mikä on maailman paras asenne?

Katso otsikon tekstiä, painotus viimeisellä sanalla. Ihminen, joka kokee onnistumisen kokemuksen tai oppii jotain saa kuulla tuon fraasin. Hänelle ei sanota:"Siinä se on." vaan "Siitä se lähtee." Opittu asia, tai se johonkin ongelmaan saatu vastaus ei ole koskaan lopullinen. Koskaan ei pääse perille. Onnistumisen kokemus ei tarkoita koskaan sitä että olisi valmis. Ei koskaan.

Elämä on kilvoittelua, kuka ehtii ymmärtää eniten siitä valtavasta massasta, jota kukaan ei voi lopullisesti ymmärtää. Kuka ehtii päästä lähimmäs tasapainon ja harmonian kokemusta ennen kuin meistä viimeinen henkäys puhalletaan ulos. Minä vihaan kilpailua enkä tässäkään kohtaa tarkoita, että kukaan olisi toistansa parempi.

Harmoniseen elämään vaaditaan asenne, että minulla on kokoajan oppimista. Jokainen sekuntti täällä maan pinnalla on minulle mahdollisuus oppia. Ja paras ja tervein asenne on sellainen asenne maailmaan, joka antaa maailman tulla luokseen. Ihminen, joka myöntää itselleen, että aina tulee olemaan oppimista ja se ihmisenä kasvaminen, perusteluiden etsintä ja oman vuorovaikutuksen ymmärtäminen EI LOPU KOSKAAN, elää rikkaan ja tasapainoisen elämän. Ja hän oppii loputtomasti ja kasvaa loppuun asti ilman pelkoa. Se on loppujen lopuksi asennekysymys. Sellainen rohkeus myös pelottaa muita ihmisiä, koska se on todella syvää vahvuutta uskaltaa kyseenalaistaa omat ajatuksensa ja kysyä itseltään vaikeita kysymyksiä. Sellainen ihminen on hyvin sinut itsensä kanssa, aidosti.

Ihminen, joka syystä tai toisesta (pelon, väsymyksen, piittaamattomuuden tai itsekkyyden takia) sulkee itseltään mahdollisuuden suuntautua maailmaan antaen sen tulla luokseen, pysähtyy kehityksessään paikoilleen. Hän kieltäytyy ennen kaikkea kasvamasta ja kehittämästä itseään. Avarakatseisuus ja avoimuus uusille asioille voi olla sellaista tyhjää sanahelinää, että ihminen kuitenkin pelon sekaisin tuntein sulkee tiedostavan asenteen itseltään ja suorittaa elämäänsä pakonomaisesti ja tukee omaa kuvaansa itsestään haalimalla ympärilleen mahdollisimman virikkeellisen elämän kuitenkaan suostumatta kysymään itseltään haastavia elämän peruskysymyksiä.

Mitä on hyvä elämä? Millaisena näen ihmisen perusluonteen? Mikä on elämässä perimmältään olennaista?

Jos ihminen on itselleen avoimesti rehellinen vastatessaan noihin kysymyksiin, niin hän voi kasvaa.

Jos noiden kysymysten taustalla vaikuttavat elementit ovat toistensa kanssa ristiriidassa, ihminen suuntautuu elämäänsä vahingollisesti. Jos kuva maailmasta on hyvin synkkä tai kuvaa ihmisestä määrittävät lukuisat pettymykset ihmissuhteissa, joita ei pysty työstämään, niin suhtautumista maailmaan värittää pessimismi ja skeptisyys. Kuitenkin itsensä kohtaamalla ja perusteluja etsimällä on mahdollista saavuttaa rakentava suhde maailmaan. Voi oppia luottamaan itseensä ja tulevaisuuteen.

Ja se tuntuu aivan älyttömän hyvältä.

Viimeinen vuosi on ollut minulle hyvin merkittävä ajanjakso elämässäni. Tuntuu, että nyt aletaan päästä käsiksi johonkin sellaiseen periaatteeseen, joka kestää tuulta ja tuiskua. Olen edennyt ryömimisvaiheesta konttaamisvaiheeseen. :) Toivon lämpimästi samanlaisia kokemuksia jokaiselle maailman ihmiselle.

Mukavaa kasvamista meille kaikille. :)